Muistotilaisuuden kakut

Näistä kakuista ei ole parempia kuvia, kun otettu hetki ennen lähtöä seurakuntatalolle. Sen tiedän, että onneksi ei oo niin justiinsa. 

Sain kunnian tehdä kakut muistotilaisuuteen , jossa myös keittiön puolella hyörin.  
Kuvat ei valitettavasti ole parasta laatuaan, mutta kyllä niistä erottaa, että ne on kakkuja. Tarkennettakoon vielä, että tarjolle tein hyydykekakkuja sekä voileipäkakkuja.

Kinkku sekä lohi.

Hyydykekut viimeistelin paikan päällä, vadelmilla, marenginpalasilla ja kekseillä. Sitruuna ja mustikka oli kakuissa makuina. 

Tule tuuli, tuui purtta vieös

veikkosi venettä! 

Anna juosta puisen purren, 

mennä mäntyisen venehen

saarelle sanattomalle, 

niemelle nimettömälle! 

Eino Leino

Täytekkakku sateenkaarenväreissä

Hah!, tästä piti tulla sellainen kiva syksyn väreissä fiillistellen kakku, muttapa, iskinpä sit astetta kesäisemmät värit kylkeen.

Sisällä piti puolukka- ja kinuskitäytteet. Ohjeet löysin jostain blogista ja ylhäälläkin osoite on jossakin, mutta tähän hätään ei löydy.
Tosin kun tein kirjaimellisesti, mitä ohjeissa sanottiin, jäi täytteet astetta turhan pehmeiks. Onneks ei tarvinnut sokerimassalla alkaa päällystämään, tai olis koko kakku läsähtänyt kasaan. Pientä jännitystä myös ajomatkalle, että löytyykö kasassa vai läjässä.

Tätä tehdessä tajusin, että en oo ennen puolukka-kinuski täytteilläkakkua tehnytkään. Nytpä on tuokin erhe korjttu.

Voileipäkakkuja

Kyllä se niin on, että voileipäkakutkin on sellasta, harvinaista, herkkua, että niitä kun saa syödäkseen, jää täytekakut ihan kakkosiks.

Ekana plakkariin pläjähtää kaverille mennyt lohivoileipäkakku ja kun tuo nakujuttu oli, (onkohan enään?), täytekauissa IN-juttu, oli sitä voikkarikakkuakin samalla tyylillä ees yks tehtävä.

Saanko siis esitellä lohivoileipäkakun nakuna.
-Tadaa.

Lohikakulla jatketaan.

Isovanhemmille meni tämä voileipäkakku. Pieni 15 henkilön kakku ja meinas kesken loppua. Oli kuulemma sen verran hyvää.  

Mummini lempikukka on orvokki, joten niitä saa laitella joka paikkaan. Ei siis mikään huono asia, vaan päin vastoin. 

Viimeisenä pieni porovoileipäkakku. 

Tämän tein tuota avokkiani ajatellen. 

Täytekakkuja

Aloitetaas isäni synttärikakulla. 

Sisälsi valko- ja maitosuklaatäytteet. Nakuna mentiin, joten kakku sai päällensä vain suklaaganachen. Koristeena karkkiputous. Tää oli hyvä juttu, isän mielestä.  

Sit laiteaan taas ihan omaan suuhun tuhottavaks joutunutta kakkua. 

Pohja on suklaata, täyte on suklaata ja nakuna ku mentiin niin ganachekin on suklaata.. Päälle keksiä, marenkia, oman puskan karhunvatukoita ja valkosuklaata.   

          

Viimeisenä kesäkakkua ja taas nakuna. Isovanhemmille synttärikakuks.Yhtään en muista, mitä piti sisällään. Hyvää oli silti. 
Tätäkään kakkua ei kauaa tarvinut säilöä. 

Suklaa kuppikakkuja & mansikka-vaniljaviinereitä

Mikälie päähänpistos, omaan suuhun ja muutama kavereillekin. Ei siis syytä sen kummemin näiden tekoon.

Suklaisia kuppikakkuja Rokcy Road-tyyppisellä päällysteellä. 

-Ohhohhoo, toimii. 

Nää on just sellasii, et näitä ei voi olla syömättä vaan yhtä. Kaks kerrallaan vähintään!

Viineritkin teki hyvin kauppansa. Ei kauaan tarvinut säilöä. Pitivät sisällään vaniljakreemiä ja tuoreita mansikoita. 

Vähän fiilistelyä tarjoilussa, eli päälle tomusokeria ja pikeeriä.